Insinöörikoulutus 100 vuotta, osa 4/5

Apple II julkaistiin vuonna 1977 - samalla
vuosikymmenellä, kun Raaheen perustetiin
ajanmukaisesti tietokonealan oppilaitos.

Kuvalähde: oldcomputers.net

1972-1991: Kohti korkeakouluinsinööriä

Suomalainen opistoinsinööri rankataan kansainvälisessä vertailussa korkeimpaan kastiin. Tietotekniikan ja ympäristötietoisuuden orastaessa käynnistyy myös muutos opistoista ammattikorkeakouluiksi.

 

Insinöörit olivat pysytelleet pitkälti sivustakatsojina 1960-luvulla kirvonneessa keskustelussa, joka koski teknologian yhteiskunnallisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. 1970- ja 1980-lukujen aikana tilanne kuitenkin muuttui. Ammattikunta alkoi tuoda esiin vahvan uskonsa tekniikkaan myös ympäristönsuojelussa ja kehittää oma-aloitteisesti ympäristöä säästävää teknologiaa.

Orastavan ympäristöajattelun lisäksi vuosikymmeniä leimasi tietotekniikan kehittyminen sekä mittava, mutta hidas muutos insinöörien koulutuksessa.

Jo 1920-luvulta lähtien keskusteluun aika ajoin noussut ajatus insinöörikorkeakoulusta oli saanut tuulta purjeisiin Teknillisen koulutuksen komitean esityksestä, jonka mukaan teknilliset opistot tulisi korvata insinöörikorkeakouluilla. Vuonna 1971 valmistuneessa mietinnössä oli esitetty, että insinöörikorkeakouluissa voisi suorittaa ylemmän tai alemman insinööritutkinnon. Ylemmän tutkinnon laajuus vastaisi kandidaatin tutkintoa.

Ensimmäistä insinöörikorkeakoulua ryhdyttiin puuhaamaan heti 1970-luvun alussa Lahteen. Kapuloita rattaisiin heitti opetusministeri Jaakko Itälän komitea, jonka esitys koko koulutusjärjestelmän uudistamisesta jätti Teknillisen koulutuksen komitean pohdinnat varjoonsa. Tämä oli takaisku insinöörikorkeakoulua ajaneille tahoille, sillä insinöörikoulutusta päätettiin kehittää osana keskiasteen koulutusta. Keskustelu ei kuitenkaan ollut lopullisesti ohi.

Ylintä kansainvälistä tasoa

Teknillisissä opistoissa lisättiin 1970-luvun aikana erityisesti automaation ja tietotekniikan opetusta. Uusia opistoja perustettiin Kokkolaan, Mikkeliin sekä Raaheen, jonne tuli ajanmukaisesti tietokonealan oppilaitos. Valmistuvien määrät pysyivät jokseenkin tasaisina, mutta 1970-luvun loppuvuosina Suomea piinasi työttömyys, joka ulottui myös insinööreihin.

1980-luvulle tultaessa työllisyystilanne koheni onneksi nopeasti. Talouden voimakas kasvu ja vahva aluepoliittinen ajattelu johtivat vuosikymmenen aikana vielä yhdeksän uuden opiston perustamiseen. Koulutusmäärä tuplaantui, ja vuosikymmenen lopulla insinöörejä valmistui noin 4000 vuosittain.

Suomalainen insinöörikoulutus vastasi vuonna 1980 tehdyn selvityksen mukaan kansainvälisessä vertailussa ylintä luokkaa. Vuonna 1986 European Federation of National Engineering Associations (FEANI) teki virallisen päätöksen, jonka mukaan Suomen insinöörikoulutus vastasi Euroopan DI-tasoa.

Alku ammattikorkeakouluille

Sattumaa tai ei, vain vuosi FEANIn päätöksen jälkeen insinöörikoulutuksen sijoittuminen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä alkoi lopultakin kirkastua. Laki ammatillisista oppilaitoksista määritteli insinöörikoulutuksen ammatilliseksi korkea-asteen koulutukseksi. Opetusministeriössä ryhdyttiin pohjustamaan ammattikorkeakoulujärjestelmän toteuttamista.

Ammattikorkeakoulukokeilu aloitettiin eri alojen opistojen yhteistyönä 22 väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa elokuussa 1991. Insinööriliitto ei ollut aluksi järin tyytyväinen monialaisiin ammattikorkeakouluihin, mutta myöhemmin liitossakin todettiin, että ratkaisu tarjosi opiskelijoille enemmän valinnanvapautta ja mahdollisuuksia muun muassa kielten opiskeluun sekä kansainvälistymiseen.

Oven avaaminen kansainvälistymiselle olikin kenties tarpeellisempaa kuin vuonna 1991 osattiin edes odottaa. Kylmän sodan päättyminen, Neuvostoliiton romahtaminen, 1990-luvun alkuvuosien lama, Euroopan integraatio ja talouden globalisaatio muuttivat insinöörin työn seuraavina vuosikymmeninä yhä kansainvälisemmäksi.



Lähteinä mm:
Höyrykoneesta tietotekniikkaan – 100 vuotta teknikko- ja insinöörikoulutusta
Insinööriliiton historia
Viides sääty – insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa


Viimeisessä osassa ammattikorkeakoulut vakinaistetaan ja Suomi liittyy Euroopan Unioniin. Maassa syntyy ja poksahtaa it-kupla. Tuotantoa ja työpaikkoja siirtyy markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation myötä yhä enemmän halpoihin Aasian maihin. Moni insinöörikin lähtee työkomennukselle Kiinaan. 

Sabina Mäki

Millä insinöörit hoitavat ehkäisyn? - Luonteellaan.

Jokaisella on mielikuva tai mielipide insinööreistä, myös insinööreillä itsellään. Stereotypioita on laaja skaala, ja vitsejä väännetään niin insinöörien itsensä kuin ulkopuolisten toimesta.

Rakennustekniikan opiskelija Andrei Robinkov ja tiedotusopin opiskelija Susanna Kosonen laittoivat itsensä likoon ja paljastivat, mitä he insinööreistä ja insinöörihuumorista tuumivat.

- Insinööri on laumaeläin ja viihtyy samanhenkisten ihmisten seurassa. Toisaalta hän on hyvinkin avoin ja hän erottuu joukosta esiintymistaidoillaan ja varmuudellaan, toisen vuoden insinööriopiskelija Andy on runoillut paperille ennen kohtaamistaan Susannan kanssa.

Stereotypioiden ääripäitä edustava toisilleen tuntematon kaksikko on kutsuttu juttelemaan insinööreihin liittyvistä stereotypioista, niiden todenmukaisuudesta sekä insinöörihuumorin iskevyydestä. Tapaamispaikaksi on valittu puolueeton maaperä, Susannan ehdotuksesta tamperelainen kulttuuriravintola Telakka.

- En liittäisi esiintymistaitoa ja itsevarmuutta insinööreihin, Susanna ampuu alas Andrein pilviä hipovan kuvauksen. 

Toisilleen tuntemattomat Susassa Kosonen ja Andrei Robinkov väänsivät kättä insinööreihin liittyvistä stereotypioista. Silmien pyörittelyltä ei vältytty, mutta hyvässä hengessä löytyi myös
yhteisymmärryksen alueita.

 

Juro, sympaattinen insinööri

Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikössä opiskelevalla naisella ei juuri ole insinöörikavereita, mutta median ja ystävien kautta mielikuva insinööreistä on vahva.

- Mielikuva on negatiivinen, mutta myös sympaattinen. Insinöörit ovat juroja ja sosiaalisesti rajoittuneita, 20-vuotias Susa sanoo mittaillen samalla Andrein reaktioita.

- Mitä? Marginaalinen osa insinööreistä on hissukoita, mies älähtää pöydän toiselta puolelta.

28-vuotias Andy on ehtinyt kokeilla monenlaista työtä. Hän kertoo halunneensa insinööriksi juuri siksi, että pääsisi työskentelemään ihmisten kanssa. Hetken keskusteltuaan parivaljakko tulee kuitenkin siihen johtopäätökseen, että insinöörit sukeltavat niin syvälle omaan alaansa, että porukasta tulee hieman sisäänpäin lämpiävää.

- Pertti Perusinsinööriä joutuu ehkä vähän käynnistelemään, keskimääräistä avoimempiin insinööreihin tottunut Tampereen Insinööriopiskelijoiden puheenjohtaja joutuu lopulta myöntämään.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että small talkia insinöörit eivät harrasta. Onko kyse sitten tahdosta vai taidon puutteesta, siihen ei keskustelussa kajota.

Hyödyllinen mukavuudenhalu

- On vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi lapsena insinööriksi, Susanna pohtii.

Andrei paljastaa, että hänen toiveammattinsa oli lapsena supersankari. Vaihtelevien töiden ohessa mies on muun muassa harrastanut teatteria, mutta lähimmäksi supersankaruutta hän uskoo pääsevänsä silti insinöörinä. Pelastaahan insinööri sentään maailman.

- Sillä oli muuten insinöörimäistä ajattelukykyä, joka keksi tulen, Andrei selittää innoissaan.

- Ei se voinut ajatella niin, Susa sanoo epäillen, kun Andy hankaa kuvitteellisia kiviä käsissään.

Susannalla on vain hämärä kuva siitä, millaista insinöörin työ on. Siitä hän on kuitenkin varma, että kyseessä on sisäsiisti toimistotyö.

- Ihan sama millaisia ihmisiä insinöörit ovat, mutta yhteiskunnan kannalta he ovat tosi hyödyllisiä.

Lauseen alku menee Andylta takuulla ohi, sillä tällä kertaa hän ei pyörittele silmiään pöyristynyt ilme kasvoillaan.

- Insinööri on mukavuudenhaluinen. Hän tekee olonsa mukavaksi ja hyödyttää samalla koko yhteiskuntaa, mies onnistuu muotoilemaan vaatimattoman kuuloisesti.

Rankasti juhliva nörtti?

Tässä vaiheessa keskustelu on rentoutunut sen verran, että kaksikko uskaltautuu henkilökohtaisuuksiin. Susa kertoo odottaneensa ennen tapaamista, että hän kohtaa pitkän, mukavan insinööriopiskelijan. Andyn yllätykseksi hän ei kuitenkaan odottanut, että tämä olisi pukeutunut insinööreille tunnusomaiseen kauluspaitaan.

- Odotin t-paitaa, jossa lukee esimerkiksi FBI ja joku rivo selitys kirjaimille, Susanna yllättää.

Andrei myöntää miettineensä aamulla ennen Susannan tapaamista, onko kauluspaitaan pukeutuminen aivan liian stereotyyppistä. Rennomman vaikutelman antaakseen hän olikin vetänyt kauluspaitansa päälle neuleen.

Tähän mennessä on siis tullut selväksi, että insinöörit vaikuttavat juroilta ja sisäänpäin lämpiäviltä, mutta myös kekseliäiltä. Minkähänlainen mielikuva tiedotusopin opiskelijalla mahtaa olla insinöörien vapaa-ajan vietosta?

- Insinöörit harrastavat ryyppäämistä ja pelaavat peissiä, Susanna luonnehtii suorasukaisesti. Hän arvioi, että sana nörtti kuvaa insinöörejä hyvin.

Katseet kääntyvät varovaisesti Andreihin.

- Minähän en tuomitse mielipiteitä, vaan ihmisiä niiden takana, hän napauttaa ilkikurisesti.

Seuraa ensin lyhyt keskustelu siitä, kutsutaanko Play Stationia peissiksi, pessiksi vai pleikaksi. Andrei myöntää, että insinöörit osaavat juhlia toisinaan äänekkäästi ja railakkaasti, mutta sen hän kiistää vakaasti, että nykyajan peleissä olisi mitään nörttiä.

- Tietotekniikkainsinöörit kyllä tykkäävät nollista ja ykkösistä. He näkevät ruudulla universumin kahvipäissään, vuoden verran itsekin tietotekniikkaa opiskellut Andy raottaa omia mielikuviaan muiden alojen insinööreistä.

Pikkutarkkaa insinöörihuumoria

Insinöörit ovat pohjaton huumorin lähde sekä insinöörien itsensä että muiden keskuudessa. Andy kertoo, että eri alojen insinöörit ammentavat huumorinsa yleensä omiin aloihinsa liittyvistä asioista.

Susanna on kuullut vitsin, jossa insinööri hyppää 8. kerroksesta alas. Paikalle rientävä naapuri tunnistaa henkihieverissä olevan miehen tutuksi insinööriksi, johon tämä korjaa viimeisin voimin, että hän on diplomi-insinööri.

Andrei myöntää, että insinöörivitseissä on totuuden siemen. Kyseinen vitsi kuvaa hyvin paitsi insinöörien ja diplomi-insinöörien vastakkainasettelua, myös muiden ihmisten käsityskyvyn ylittävää pikkutarkkuutta.

- Insinöörit ovat tosiaan tarkkoja. Työ vaatii, että asiat pitää hoitaa korrektisti, Andrei analysoi.

Insinöörit osaavat nauraa itselleenkin, mutta parhaat naurut irtoavat Andrein mukaan muiden virheistä. Andy ei millään haluaisi myöntää, että miesvaltaisella alalla viljellään seksistisiä vitsejä. Jostain kumman syystä hän on silti kirjoittanut tapaamista varten muistiin lähinnä ronskin äijäporukan suuhun sopivia kaskuja.