Vanhat konkarit muistelevat osa 1/3

Anne Mustonen haastatteli Niilo Saarikkoa keväällä 2012

Niilo (Nipa) Saarikko, 89, toimi Tampereen teknillisessä opistossa opettajana 28 vuotta

Tekun kasvatti ja nakkifakiiri

Niilo Saarikosta tuntui juhlavalta se päivä, kun hän pääsi lentokonetehtaalta opiskelemaan teknilliseen oppilaitokseen. Vuonna 1949 kolmivuotisen teknikkokoulutuksen aloitti 26 oppilasta, mutta kaikki eivät suinkaan valmistuneet, osa jäi luokalleen – herkästi jäi silloin luokalleen.

- Paljon oli matematiikkaa. Tehtäviä piti tehdä taululle. Minä en aina muistanut oikein tehtäviä tehdä. Kerran opettajan kutsu taululle kuuluikin, että ”tulkaapas taas Saarikko taululle munimaan”.

Heti kun teknikkotodistus oli saatu, Saarikko hyväksyttiin insinöörioppiin. Siinä luokassa puolet oli ylioppilaita. He saivat suomen ja ruotsin opetuksesta vapaata, jos opettaja niin harkitsi.

- Välillä oli vaikeita aineita, fysiikkaa, koneoppia ja varsinkin korkeampi matematiikka. Sain siitä ehdot, mutta lopulta hallitsin sen hyvin.

Pukeutumisen suhteen koulussa oli tarkkaa – puku päällä ja kravatti kaulassa – ja kuri oli kova.

- Seisomaan noustiin, kun opettaja tuli luokkaan tai vastattiin tehtyyn kysymykseen. Ja jos myöhästyi, piti aina pyytää anteeksi. Poissaolot merkittiin päiväkirjaan. Jos käyttäytyi huonosti, joutui vuodeksi pois. Elikkä erotettiin, ei saanut olla tenttimässäkään mitään.

Makkaranmyynti elämäntapana

Opiskeluaikana ja sen jälkeenkin kesällä, talvella viikonloppuisin ja iltaisin Niilo Saarikko myi nakkeja Tampereen keskustassa. Ei nyt ihan joka päivä, mutta melkein. Saarikko piirsi ja rakensi itse kopin makkaran myymistä varten.

- Hyvä siitä tulikin. Yöt pidin koppia Panttikonttorin autotallissa. Harmittaa vieläkin, että ahneuksissani myin sen kopin TV2:lle.

- Makkaranmyynnillä itseni elätin, ja aina minulla oli rahaa. Kun opettaja Wirzenius kauppasi kattokruunua koulussa, ei kellään oppilaalla ollut varaa sitä ostaa. Mutta minulla kun oli, ostin sen lampun. Wirzenius katui myöhemmin myyntiään ja olisi ostanut sen takaisin, mutta en myynyt.

Insinööriksi valmistuttuaan Saarikko osti makkararahoillaan talon vuonna 1957. Tamperelaiset muistavat hyvin Saarikon, ”Nakkifakiirin”, jolla ei ollut yhtään vapaata vappu- tai uudenvuoden aattoa 51 vuoteen.

- Tykkäsin siitä työstä, en kai sitä muuten yli 50 vuotta olisi tehnyt. Insinööriksi valmistuttuanikin myin makkaraa. Työpaikkoja olisi kyllä ollut, pyydettiin Tampellaan ja lentokonetehtaallekin olisin päässyt. En mennyt, kun ajattelin, että kyllä makkaran myynnillä elää.

Teku veti puoleensa uudestaan

- Sitten näin lehdessä ilmoituksen, että teknillisellä oppilaitoksella on auki deskriptiivisen geometrian tuntiopettajan paikka. Ajattelin, että en laita papereita menemään, vaan menen paikalle. Menin sitten paikalle ja puhuin rehtori Talvitien kanssa.

Niilo Saarikon koevuosi opettajana venähti 28 vuoden mittaiseksi.

- Loistopaikka teku oli. En oikein muista, olisivatko oppilaat paljoa sinä aikana muuttuneet, minusta ei. Viime aikoina ei kyllä enää kravattia pidetty.

- Yhden tarinan muistan, kun oppilas Tuunaista opetettiin, ettei sovi aina myöhästellä. Tehtiin sitten kerran niin, että koko luokka päätti myöhästyä. Tuunainen tuli ihmetellen luokkaan ja kysyi, että eikö tätä tuntia olekaan. Sitten alkoi muita oppilaita tulla sisään ja jokainen pyysi myöhästymistään anteeksi. Koko tunti siinä meni, kun oppilaita tuli luokkaan, jokainen anteeksipyyntöineen. Mutta ei sen jälkeen enää Tuunainen myöhästellyt!

Saarikko viihtyi opettajana niin pitkään kuin silloin oli sallittua, 65-vuotiaaksi.