torstai 1. maaliskuuta 2012

Rehtori emeritus Pentti Ruotsala: ”Koko nykyinen elintaso perustuu insinöörien osaamiselle”

Jos jotakin voidaan tekniikan avulla tehdä, se on myös tehtävä. Tämä periaate on edellyttänyt kokeilemaan kaiken, mihin tekniikkaa voi vain soveltaa. Jossitellaan silti hetki: Mitä jos ihmisillä ei olisikaan tarvetta luoda uutta tekniikkaa? Entä jos insinöörikoulutusta ei olisi olemassa? Miltä kaupungit näyttäisivät? Millainen olisi maailma?

”Ilman tekniikan kehitystä Suomi olisi maatalousyhteiskunta, mikä olisi järjetöntä näillä leveysasteilla. Totta kai maatalousyhteiskuntakin olisi kehittynyt, mutta yksittäisen ihmisen elämä olisi vaatimatonta”, pohdiskelee diplomi-insinööri, rehtori emeritus Pentti Ruotsala.

Välirauhan aikana vuonna 1941 syntynyt Ruotsala tietää asiansa. Hän oli 7-vuotias, kun hänen isänsä teki pojalleen viikatteen, jolla niittäessään hän oppi työnteon merkityksen. Koneita ei ollut, vaikka ensimmäiset askeleet teknisessä kehityksessä oli jo otettu. Ruotsalan kotikylässä Kemijärvellä oli sentään oma sähkölaitos ja sähkömylly, jossa jauhettiin kylän viljat.

”Maa oli sotien jälkeen persaukinen, mutta jostain syystä valtiovalta päätti, että koulutukseen, ja nimenomaan tekniseen koulutukseen, piti satsata. En ole löytänyt isää tälle päätökselle, mutta tällainen tahtotila valtiovallalla oli. Yksittäisellä ihmisellä oli mielessä lähinnä hengissä selviäminen.”

Vuosikymmenten uran Vaasan teknillisen oppilaitoksen ja sittemmin Vaasan ammattikorkeakoulun rehtorina tehnyt Ruotsala uskoo, että maatalousyhteiskunnan oli pystytettävä teollisuus pikavauhtia suurelta osin sotakorvausten takia.

Sotien jälkeen tekniikan koulutusta lisättiinkin voimakkaasti, ja myös Ruotsala innostui opiskelemaan alaa. Matkustaessaan kesällä 1960 Teknillisen korkeakoulun neljän viikon karsintakurssille hän istui ensimmäistä kertaa matkustajajunaan. 24 tunnin matka Kemijärveltä pääkaupunkiin taittui kovilla puupenkeillä.

”Koko nykyinen elintaso perustuu insinöörien osaamiselle. Tekniikka on koko globaalin kehityksen perusta”, Kemijärveltä lapsuudenkotinsa korjaustöistä tavoitettu eläkeläinen toteaa.

Insinöörin kädenjälki näkyy kaupungissa kaikkialla


Teollisuuden ja liikenteen lisäksi insinööreillä on ollut olennainen rooli kuntien ja kaupunkien suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa. Pelkästään perusinfrastruktuurin parissa työskentelee suuri joukko eri alojen insinöörejä niin kunnissa ja valtiolla kuin yksityisellä sektorilla.

”Tämä näkyy muun muassa siinä, että saamme juomavettä, sähköä ja lämpöä joka päivä. Pääsemme kulkemaan paikasta toiseen katuja ja kevyenliikenteen väyliä pitkin. Ja voimme istahtaa puistoon nauttimaan maisemasta. Kaikki tämä toki tapahtuu yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa”, kertoo rakennusalan insinööri (Ylempi AMK) Marika Kämppi.

Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan asiantuntijana työskentelevä Kämppi tarkentaa, että kunnissa insinöörit toimivat muun muassa asemakaavoituksessa, liikennesuunnittelussa, joukkoliikenteen suunnittelussa, katusuunnittelussa, rakentamisessa, katujen ja yleisten alueiden ylläpidossa sekä metsien sekä ympäristön hoidossa. Lisäksi insinöörejä tarvitaan jäte-, energia- ja vesihuollossa. Asiantuntijan on vaikea edes kuvitella, millaisia kaupungit olisivat ilman insinöörejä.

”Insinöörien kädenjälki näkyy minne vain rakennetussa ympäristössä katsookin. Insinöörejä on tarvittu ja tarvitaan kuntasektorilla jatkossakin varmistamaan, että infrapalvelut pyörivät”, Kämppi toteaa ja toivoo, että ala vetäisi teknisen sektorin eläköityessä puoleensa uusia työntekijöitä.


Terveydenhuoltokin edellyttää insinööriosaamista

Insinööreillä on sormensa pelissä taloissa ja teissä, silloissa ja sähkössä, tietoverkoissa ja tehtaissa. Aina ei tule ajatelleeksi, että insinöörin työtä tarvitaan myös ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Insinöörit ovat tehneet terveys- ja hyvinvointipalveluiden parissa laite- ja ohjelmistosuunnittelua jo pitkät tovit.

”Sairaalaympäristössä terveydenhuollon tekniikkaa on ollut olemassa vuosikymmenten ajan. Pitkälle menevää insinööriosaamista tarvitaan leikkaustoiminnassa, terveydenhuollon laitteissa ja ylipäätään lääketieteessä”, sanoo hyvinvointiteknologian kehityspäällikkö Kari Björn Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Hyvinvointiteknologian insinöörikoulutuksessa perehdytään tekniikkaan terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Puolet koulutuksesta liittyy tietotekniikkaan ja elektroniikkaan, puolet on sosiaali- ja terveysalan perusopintoja, kuten anatomiaa ja fysiologiaa. Insinööriopiskelijat perehtyvät muun muassa terveysalan hanke- ja kehittämistoimintaan, apuvälineisiin, soveltavaan robotiikkaan sekä alan liiketoimintaan.

”Nyt koulutettavat insinöörit tuovat terveydenhuoltoon erityisesti projekti- ja talousosaamista”, Björn uskoo. ”Sairaalaympäristön lisäksi insinöörejä tarvitaan jatkossa ikääntyvän väestön palveluiden, sosiaalityön ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kehittämisessä.”


Lähde:
Tekniikan suuret kertomukset (Airaksinen 2003)

Sabina Mäki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti.